Laukussa leipää ja piimää vaan...

MM-ryhmämme etujoukon (Aapee, Jarkko, Jukka) lähtölaskenta vähenee kuin Houstonissa. 21.11 raketti kohti mainetta ja tuntematonta starttaa. Miljoonat ihmiset ympäri maapalloa tulevat seuraamaan henkeään pidätellen ja popcornit paukkuen joukkomme edesottamuksia. Tai niin ainakin elokuvissa kävisi. Valitettavasti lajimme mediaseksikkyys ei täällä napapiirin kylmän viiman kirpaisevassa otteessa samaa luokkaa ole kuin monessa muussa paikassa. Eipä hätiä, tulemme silti liputtamaan ja edustamaan pienen valtiomme värejä parhaamme mukaan.

Kisapaikkana siis Madagaskar, järkyttävän kokoinen saari Afrikan itärannikon kupeessa jonne lentomatka takamusta hivelevät 20 tuntia pysähdyksineen. Äkkiseltään voisi luulla kisamatkalle lähdön olevan suhteellisen helppo suoritus, mutta niinhän se ei todellakaan ole.. 

Rokotteita jos jonkinlaista, maitohappobakteereja, ripulilääkettä, majoitukset, universaali adapteri varmuuden varalta. Useita varavirtalähteitä, uusien kuulien hankintaa, pelikengät, shortsit jne. Eikä siinä vielä kaikki, ennen kaikkea kontaktien luomista.

Monen mutkan kautta saimme selville paikallisen petanqueklubin yhteystiedot. Varovaista tiedustelua, kommunikointiongelmia ja ehkäpä muutama kulttuuriero. Asiat eivät ehkä pallon tuolla puolen järjesty kuten kotona. Nyt vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä paketin pitäisi kuitenkin olla suurinpiirtein selvillä. 

Äärettömän vastaanottavaisesti meidät on kutsuttu harjoittelemaan paikallisten pelaajien kanssa heidän omalle klubilleen. Lennosta palautuminen vienee aikansa mutta jos takaiskuja ei ilmene ehdimme harjoittelemaan hyvissä olosuhteissa noin viikon verran. Seura lyhenteeltään CIA, jonka paikallisvastustaja ei käsittääkseni ole FBI, vaikuttaa olevan enemmän kuin hyvä tilaisuus mitata missä mennään. Club d'Ivato Aéroport seuralla on naisten sekä junioreiden MM-kisoissa menestyneitä pelaajia joukossaan, enkä usko miestenkään tason olevan huonoimmasta päästä.

Viemme seuran junioripelaajille muutamia kuulasettejä hyvän tahdon eleenä ja vastavuoroisesti meille on järjestetty tarpeen mukaan auto ja kuljettaja käyttöön. Kuljettajamme on jonkin tason jalannostaja, ainakin muutaman kerran on Madagaskarin ja Oseanian mestaruus tullut napsittua brasilialaisen jujutsun parista. Oletettavasti yhden miehen MadaGyver kattaa siis myös turvallisuuspalvelut. Kielitaitoakin häneltä löytyy joten voimme laittaa takaisin hyllyyn pölyttyneen lukion ranskankielen kirjan, kiitos siitä. 

Tässä vaiheessa voimme vain laittaa kädet ristiin ja toivoa, että herra Vatsatauti kiertää meidät kaukaa. Alustava viikko-ohjelma sisältää kuitenkin sekä aamu -ja iltatreenit joten kakkakepposiin ei olisi suuremmin varaa aikaa laittaa. Toisen viikon alussa seuraamme liittyvät Lehtosen Antti ja puheenjohtajamme Jari Eronen. Sen jälkeen ei olekaan kuin muutama päivä ja kisat alkakoot. Aika näyttää millaiset mahdollisuudet tiedottamiseen pelien suhteen on mutta pysykää kanavalla. 

T:Aapee