Vain kahdeksan joukkuetta mutta varsinaisia heittopusseja ei joukosta löytynyt. Alkupoulemme ensimmäinen vastus oli kombinaatio ranskalaista kokemusta mixattuna madagaskarilaisella nuoruuden ennakkoluulottomalla itseluottamuksella. Tasaisen väännön jälkeen peli kääntyi lopulta meidän hyväksi 13-6. Seuraavana vastuksena tuli paikallisia seuran tähtiä. Tämä peli ei sitten kyllä millään muotoa lähtenyt kulkemaan oikeaan suuntaan. Vastustaja ei epäonnistunut missään ja me taasen emme saaneet pelistä kiinni. Selkeä tappio ja sitä seurannut ruokatauko ennen kolmatta peliä. Tauko varmasti tulikin tarpeeseen, seuran presidentti sanoi lämpötilan hivunneen reilusti yli 30 celsiusasteen.
Sopivan ruoka ja tankkaustauon jälkeen tuli poulen kolmas peli jossa vastassa jälleen kerran paikallisia ja päteviä pelureita. Kenttä oli kumpuineen kuin perunapelto kevätkynnön jälkeen vaan pelin voittajina lopulta nippu löysiä makarooneja. Helle otti omansa ja Jarkko (paikallisille Jeriko) poltti niskansa 50-kertoimen aurinkorasvasta huolimatta. Loppulukemat 13-11 ja jatkopaikka takataskussa.
Välierään jälleen kerran vastaan paikallisia höystettynä mauritiukselaisella asettajalla. Useimmat kierrokset olivat yhden lisäonnistumisen päässä. Vaikka peli ei ehkä meiltä parasta ollutkaan niin mahdollisuuksia parempaankin oli. Muun muassa muutama isomman pistemäärän paikka joita ei osattu hyödyntää. Loppulukemat 4-13 ja finaalipeli jäi tällä kertaa pelaamatta. Harmittava takaisku sillä toisin kuin Suomessa täällä kaikki jäivät seuraamaan myös finaalipeliä eivätkä lähteneet kotiin omien pelien päättymisen jälkeen.
Finaalin jälkeen vielä suuret kiitokset seuran presidentille ja muutamat small talkit erinäisten pelaajien kanssa, joista osa oli tulossa seuraamaan MM-kisoihin jopa Suomen peilejä. Kamat kasaan ja takaisin hotelliin hoitamaan eriasteisia auringonpaisteen aiheuttamia vammoja. Ensimmäinen viikko paketissa ja varsin onnistunut sellainen. Paljon pelejä, harjoittelua ja tapa jolla tämä maa toimii niin sanalla sanoen olisimme voineet myös uida syvissä vesissä kaiken suhteen. Tästä iso kiitos kuskille Marcille joita löytyy ehkä yksi miljoonasta. Ehkä pyyteettömin kaveri jonka olen koskaan tavannut. Iso iso RESPECT!
Maanantai, toisen matkaviikon alku ja muutto seuraavaan hotelliin. Marc kävi noutamassa meidät puolen päivän aikaan ja liikennevirran mukana köröttelimme Ibis-hotellin pihaan. Matkustajakorttien sujuva täyttö, passeista kopiot resepsuuniin ja ovienkorttien odottelua. Kas kummaa, hotellihuonetta ei ollut maksettu ja itseasiassa sitä ei ollut olemassakaan. "Pienen" selvittelyn jälkeen lopputulos oli seuraava: hotelli oli vaihtunut ja muuta infoa asiasta ei sitten ollutkaan kuin uuden hotellin nimi. Takaisin tulikuumaan autoon ja vamos miellyttävä puolituntinen ruuhkassa kohti uutta majapaikkaa. Onneksemme kirjautuminen seuraavaan paikkaan meni mutkattomasti ja pulssikin ehti tasaantua.
Muutama tunti kirjautumisen jälkeen saimme lisää verta paikalle Antin ja Erpan muodossa. Vihdoin viimein viisikko kasassa, vain Enid Blytonin kuvailemat suklaakakut puuttuivat. Menneen viikon tapahtumien kertaus pojille, illallinen ja muutama kierros venttiä Nukkumatin kanssa.
Tiistai, aamiainen, pari paikallista taksisuharia omine liukuvine hintoineen ja dieselinkatkuisten katujen halki itse pääkallopaikalle. MM-areenalle emme päässeet sisään tutustumaan joten tyydyimme kiertämään hallia ympäri kuin joku jolle en tähän hätään keksi mitään vertausta, käyttäkää mielikuvitusta.
Kisahallin kupeesta löytyi kaksi rajattua asfaltin päälle tehtyä kenttää. Paljon punaista savea joka oli kosteaa kuin (käyttäkää edelleen mielikuvitusta) sillä edellisen illan rankkasade ei ollut vielä ehtinyt kuivua alta pois. Otimme toki kuulat esiin ja treenipeli käyntiin. Kentän vieressä kävi suorituksia seuraamassa niin poliiseja, vartijoita, kuin järjestäjiä ja satunnaisia kulkijoita. Ja kävipä myös meitä moikkaamassa Madagaskarin maajoukkue. Pojat näyttivät kulkevan minibussilla jonka kyljessä komeili poikien omat kuvat. Omia naamojamme emme ole vielä huomanneet minkään kyljessä, tulossa ehkä painosta?
Heti Madagaskarin joukkueen vierailun jälkeen tulikin sitten harjoittelulle stoppi. Joku sulkaa hattuunsa kaipaava paikallinen järjestäjä päätti kieltää harjoittelumme. Pikaisen päättelemisen jälkeen tulimme lopputulokseen, että treeniemme näytöt olivat sen verran väkevät että meille laitettiin kapuloita rattaisiin ;-)
No tämän jälkeen satuimme kuitenkin törmäämään Mauritiuksen delegaation tuttuun jäseneen edellisen viikonlopun kilpailusta. Tämä ystävällinen herrasmies lähti saattamaan meitä keskustan klubille seuraamaan tiistain aamupäivän pientä trippelikisaa. Perikouvolalaiseen tapaan Jarkko osoitti kiitollisuutensa astumalla rempseästi lätäkköön ja sotkemalla mauritiuksen miehen vaatteet.
Näin jälkikäteen harmittaa, että ihan kaikki jos mikään info ei pohjoisen poikia saavuta. Tiistain trippeli olisi ollut mahtava tilaisuus laittaa omia taitoja puntariin ennen varsinaista koitosta. Mukana kisassa oli ainakin Thaimaan maajoukkue, muutama Madaagaskarin entinen MM-edustaja jne. Kova on kuitenkin maassa petanquekulttuuri, tiistai aamu ja paikalla 46 trippelijoukkuetta plus satamäärin katsojia. Ehkäpä meilläkin vielä joskus, voittihan Lordikin Euroviisut.
Tässä kooste muutamasta viime päivästä, jatketaan taas kun tiedetään ja opitaan lisää. Viisaammiksi tuskin tulemme....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti