Finaalipäivä ja banketti

Finaalipäivänä olimme hallilla katsomassa pelejä. Pelien taso ailahteli ammattilaisillakin aika paljon. Esimerkiksi edellisenä päivänä virheettömästi pelannut Ranskan joukkue pelasi huonohkosti Beniniä vastaan välierässä. Toki peli oli eri kentällä ja nuo keskimmäiset kentät olivat kyllä todella arvoitukselliset.

Välierissä pelasivat ensin Belgia vastaan Madagaskar. Yleisön käytös oli kyllä todella epäurheilijamaista. Silloin kun Belgia epäonnistui, alkoi melkoinen taputus ja huuto. Ei kuulu lajiin ei. Heittojen aikana yleisö sentään saatiin suhteellisen hiljaiseksi. Belgia hävisi pelin oikeastaan siihen, että heidän ampujalla Logan Batonilla(joka kyllä lopulta taisteli banketin voitosta) oli huono päivä. Lopulta Logan otettiin kentältä vaihtoon, mutta ei enää riittänyt ja näin Madagaskar finaaliin.

Toisessa välierässä pelasivat Ranska ja kisojen yllättäjä Benin. Beninin joukkue pelasi korkeilla prosenteilla ja vaikka missasivatkin muutaman hyvän katkopaikan olivat selvästi parempia ja ansaitsivat voittonsa. Ranskan peli oli kaukana siitä mitä edellisenä päivänä nähtiin.

Finaalin päätimme siirtyä katsomaan ravintolaan telkkarista, koska paikanpäällä oli vaikea löytää paikkaa mistä mitään olisi nähnyt. Lisäksi ajattelimme, että tunnelma on jo koettu ja tuo yleisön käytös on todella rasittavaa. Finaalisssa vastakkain olivat siis Benin ja Madagaskar. Beninin pojille ei osunut ihan yhtä hyvä peli enää finaaliin ja kotijoukkue ja yleisö sai haluamansa. Madagaskarin pojille kaikki kunnia, ei varmasti ollut helppo pelata noissa paineissa.

Banketin piti alkaa seitsemältä ja meille sanottiin, että kuudelta lähtee kyyti hotellilta. Menimme hieman ennen kuutta aulaan odottelamaan ja ensimmäinen kyyti tulikin heti puoli yhdeksän maissa. Tämä bussi tosin oli melkein täynnä ja innotkkaat Italian pojat valtasivat hajapaikat. Jäimme siis odottamaan. Puolisen tuntia siinä meni seuraavaan ja sillä pääsimme vihdoin banketti paikalle. Tässä kohtaa arvostuksemme kansainvälisen liiton puheenjohtajaa kohtaan nousi, koska hänelle olisi ollut oma kuljetus, mutta halusi odottaa meidän kanssa hotellilla ja tuli lopulta samalla bussilla ja seisoi koko matkan, että muut pääsevät istumaan. Olimme juuri ennen tätä episodia ehtineet kehumaan, että ainoa mikä on toiminut on kyydit :).

Banketti oli aika nihkeä. Muutamia musiikki ja tanssiesityksiä, paikallista ruokaa, joka ei kyllä ollut hääviä, palkintojen jako ja siinä se. Ranskalaiset katosivat samantien, kun saivat palkintonsa. Ilmeisesti heillä oli lento vielä samana iltana, mutta jotenkin tuntui moukkamaiselta.

Antananarivo vaikenee, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.