Matkalla Madagaskariin - alussa oli vain ajatus
Noin tarkalleen puoli vuotta sitten oli joukkueellamme takaraivossa ajatus lähteä haastamaan tosissaan Suomen kärkijoukkueita MM-karsintoihin. Tai, no ajatus oli syntynyt jo aiemmin mutta alkutalven harjoitusten perusteella realistiset odotukset olivat kasvaneet.
Aikaisempina vuosina menestys karsinnoissa oli ollut vähemmän kunniaa täynnä. Ne iänikuiset jälkipuheet; ehkä olisi voinut tehdä hieman enemmän, loppupeleissä vain pienestä kiinni jne. Varmaan monille tuttuja tuntemuksia.
Tänä talvena oli kuitenkin tehty enemmän. Harjoiteltu, käyty ahkerasti kisoissa, käyty keskusteluja taktiikoista unohtamatta mentaalisen puolen läpikäymistä. Paketti oli kasassa vai oliko sittenkään? Erilaisia tuntemuksia ehti käydä läpi matkalla Turkuun, kunnes vihdoin seisoimme Leaf Centerin jykevän rakennuksen alaovilla. One time!
Turku pelipaikkana ei ollut koskaan ollut meille kovinkaan suosiollinen. Sitä ei kuitenkaan voinut murehtia etukäteen. Tämä osakilpailu oli alunperin niin sanotusti bonus jonka voisi hyvällä pelillä realisoida ja varmistaa loistavat lähtökohdat kotihalliin.
Ensimmäisestä pelistä lähtien oli varsin selvää, että onnistumisia vaaditaan kaikilta. Vaihtomiestä ei ollut käytettävissä joten sen varaan ei voinut laskea mitään. Antin ollessa poissa kentällä olivat Jukka, Jarkko ja Aapee. Onneksemme saimme hyvän startin ja voiton ensimmäisestä pelistä. Sitä seurasi toinen ja vielä kolmaskin voitto. Paikka välieriin oli varmistettu ja viimeiseen ja samalla merkityksettömään swisskierroksen peliin vastustajaksi tuli edellisen vuoden EM-edustajat: Aalto/Foussier/Jakonen/Lehti. Vaikka joukkue oli kokenut pienen muodonmuutoksen edellisvuodesta ei taso ollut laskenut.
Jälkikäteen ajatellen viimeisenkin pelin voitto saattoi olla henkisesti suurempi kuin voisi olettaa. Välierävoiton jälkeen vastaan asettui nimittäin uudestaan samainen joukkue. Pelin edetessä tasaisesti eteenpäin oli kuitenkin edellisen pelin muistijälki vielä tallessa. Finaali on voitettavissa kun vaan jaksamme tehdä töitä loppuun asti. Finaali meille 13-9. Huojentunut olotila, pientä riemua ja pitkä kotimatka kotiin. Karsintojen ensimmäinen osakilpailu meni joukkueen punaisen langan mukaisesti. Myyräntyötä oli muodostunut joukkueemme motoksi.
Kouvolan osakilpailu - vain muutaman kepin tähden
Ensimmäisen ja toisen osakilpailun välissä oli kuukausi aikaa. Aikaa jatkaa harjoittelua, rakentaa oikeanlaista tahtotilaa ja totta kai vaihtaa autoon alle kesärenkaat. En muista koska olisin koskaan lyyhistynyt henkisesti niin kasaan kun hävisin singelin autoni vasemmalle takarenkaalle. Ote lipsahti rengasraudasta kuin kuulasta konsanaan ja tuloksena murtunut nilkan ulkokehrä. Toiseen karsintaan aikaa muutama viikko ja nilkan parantuminen edes siedettävään kuntoon oli naiivi haave.
Päätin kuitenkin lähteä varamieheksi ja hengen luojaksi keppeineni. Edellinen karsinta mentiin kolmelle miehellä, ehkä neljänen paikalla olo toisi sen viimeisen taistelutahdon jota voittoon tarvitaan?
Kouvola oli meille kotikenttä. Viikkokisat olivat tuoneet alustan tutuksi ja pelitaktiikankin piti olla selvä ja alustan mukainen. Aamun ensimmäinen peli oli vaikea mutta tuloksellinen. Toisessa pelissä ei ollut otetta ja tappio oli selvä. Jotain oli tehtävä, kepillinen vaihtomies ei ollut ensimmäinen vaihtoehto eikä realistisesti ajatellen edes viimeinen.
Joukkueen sisällä tehtiin vaihtorulettia suuntaan jos toiseenkin ennen kolmannen pelin alkua ja sen aikana. Karsintojen käännekohta tapahtui kolmannen pelin keskivaiheilla kun vastustajan ampuja heitti tuplareiän tärkeään paikkaan. Osumalla peli olisi ollut lähestulkoon sinetöity vastustajalle ja jatkopelit olisivat jääneet ehkä haaveeksi. Olimme kuitenkin onnekkaita ja tiukan väännön jälkeen voitto 12-10. Niin pienestä kiinni asiat joskus ovat. Neljännen pelin voitimme hyvällä pelisuorituksella ja heti perään saimme vastaamme välieriin juuri voittaneemme joukkueen. Jatkoimme siitä mihin edellinen peli päättyi ja välierä lukemin 13-6 meille. Finaali alkakoon!
Finaalissa vastaamme asettui jälleen kerran joukkue Aalto/Foussier/Jakonen/Lehti. Päivällä olimme saaneet opetuksen karuin luvuin 5-11 samalta joukkueelta. Lähtökohdat olivat molemmille joukkueille selvät. Vastuja pakkovoiton edessä ja meillä mahdollisuus kuitata edustuspaikka tässä ja nyt. Häviöllä kohti kolmatta karsintaa ja tuntematonta. Ei miellyttävä vaihtoehto.
Finaali oli tasainen ja molemmilta joukkueilta nähtiin hyvää peliä kierros kierroksen perään . Orastava niskalenkki oli jo olemassa kunnes tuli tilanne jossa vastustaja lähti ampumaan aggressiivisesti kaikkia pois. Tultiin viimeiseen kuulaan, osumalla 5-6 pistettä vastustajalle ja peli lähes tasan. Suljin silmäni ja kun pöly laskeutui oli vastustaja epäonnistunut viimeisessä heitossaan. Pelin hallinta pysyi meillä loppuun asti ja loppulukemat 13-6.
Hieman epäuskoinen, kentän laidalla jännittäneenä henkisesti aivan lopussa ja äärettömän onnellinen. Siinä tuntemuksia jotka muistan. 27- vuotta tämän rakkaan lajin parissa ja vihdoin hymy paistoi rouva Fortunan kasvoilta meitä kohti. Merci pojat!!!
Aapee Mäkelä
perjantai 14. lokakuuta 2016
torstai 13. lokakuuta 2016
Joukkue-esittely
Ari-Pekka "Aapee" Mäkelä
Antti "Mac" Lehtonen
Jarkko Pahkala
Jukka Holopainen
Jari "Erppa" Eronen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)