Keskiviikkokisat ja rekisteröinti

Aamu alkoi aamupalalla hotellisssa. Eilen saimme Tanskan pojilta kuulla, että rekisteröinti on hallilla kello 10:00. Suuntasimme Marcin kyydissä klubille, jossa minä, Jarkko ja Jukka jäätiin kyydistä ajatuksena jonkin sortin treenit.

Paikalle päästyämme huomasimme, että siellä oli kisat alkamassa. Kysyimme pääsemmekö mukaan. Olimme varautuneet Finland -paidoin ja vastaanotto oli loistava. Kuuluttivat mm. useampaan kertaan, että Suomen ja Tahitin maajoukkueet osallistuvat päivän turnaukseen.

Delegaatiomme kävi rekisteröitymässä ja oli luojan lykky, että Marc oli mukana, sillä eihän siellä taas kukaan muita kieliä puhunut kuin ranskaa. Kisaohjelmassa oli sentään engalntiakin, Thank you :)

Kilpailun johtaja ohjasi meidät kentälle, jossa meillä olisi ensimmäinen peli. Pelisysteeminä poule ja meille osui kolmen poule.

Ensimmäisessä pelissä vastaan asettui joukkue, jonka asettaja oli jäätävä. Kyykystä ylöspäin ja metri ennen snadia alas. Ei muuten montaa missannut. Ensimmäiset kierrokset pysyttiin hyvin kyydissä, mutta he onnistuivat kääntämään lopulta kierrokset itselleen. Loppuun tuli huonompi kierros ja siitä rankaisivat heti viidellä ja poikki.

Toiseeen kierrokseen meille huili, joka käytettiin veden juomiseen ja varjossa olemiseen. Kentällä oli pohjoisen pojalle melkoisen kuuma. Erppa ja Aapee saapuivat kannustamaan ja katselemaan pelejä. Toisessa pelissä vastus oli asetetta helpompi ja pääsimmekin alussa johtoon hyvällä pelillä. Peli muuttui lopulta tasaisemmaksi, kun saivat snadin, vaihtoivat ampujan ja pelasivat kutosta. Peli kääntyikin heille ja meidän pelit siltä osin ohi. Hieno kokemus kaikinpuolin. Pelaamassa oli mm. muutama kaveri Madagaskarista, jotka pelailee Masters turnauksia.

Kaikenkaikkiaan taso on täällä todella kova. Isoimpia eroja suomipetankkiin omasta mielestä heittojen helppous ja ranteen pehmeä käyttö. Taktisesti monet joukkueet asettaa pelikuulan ja ampuu vasta sitten. Yksi iso ero myös se, että kun ollaan kuulatappiolla ei aseteta sumppua vaan ammutaa pisteitä pois ja jos/kun jäädään voidaan vielä kääntää kierros.

Kisojen jälkeen Marc vei meidät pizzalle paikalliseen pitseriaan. Paikasta kertoo paljon se, että Marc pysäköi auton ja joutui etsimään ensin autolleen jonkun joka katsoo sen perään. Lisäksi muistutti moneen kertaan, että pitäkää puhelimista ja repuista kiinni.

Alla vielä muutama kuva klubilta. Nyt iltatreenit puistossa, jos saadaan Tunisialaiset häädettyä :)

Kultaisen ranteen metsästäjät

No niin, näppäimistö käden ulottuvilla joten tässä katsaus viime aikojen tapahtumiin. Sunnuntaina saimme mahdollisuuden osallistua pienimuotoiseen kutsukilpailuun paikallisen seuran organisoimana.

Vain kahdeksan joukkuetta mutta varsinaisia heittopusseja ei joukosta löytynyt. Alkupoulemme ensimmäinen vastus oli kombinaatio ranskalaista kokemusta mixattuna madagaskarilaisella nuoruuden ennakkoluulottomalla itseluottamuksella. Tasaisen väännön jälkeen peli kääntyi lopulta meidän hyväksi 13-6. Seuraavana vastuksena tuli paikallisia seuran tähtiä. Tämä peli ei sitten kyllä millään muotoa lähtenyt kulkemaan oikeaan suuntaan. Vastustaja ei epäonnistunut missään ja me taasen emme saaneet pelistä kiinni. Selkeä tappio ja sitä seurannut ruokatauko ennen kolmatta peliä. Tauko varmasti tulikin tarpeeseen, seuran presidentti sanoi lämpötilan hivunneen reilusti yli 30 celsiusasteen.

Sopivan ruoka ja tankkaustauon jälkeen tuli poulen kolmas peli jossa vastassa jälleen kerran paikallisia ja päteviä pelureita. Kenttä oli kumpuineen kuin perunapelto kevätkynnön jälkeen vaan pelin voittajina lopulta nippu löysiä makarooneja. Helle otti omansa ja Jarkko (paikallisille Jeriko) poltti niskansa 50-kertoimen aurinkorasvasta huolimatta. Loppulukemat 13-11 ja jatkopaikka takataskussa.

Välierään jälleen kerran vastaan paikallisia höystettynä mauritiukselaisella asettajalla. Useimmat kierrokset olivat yhden lisäonnistumisen päässä. Vaikka peli ei ehkä meiltä parasta ollutkaan niin mahdollisuuksia parempaankin oli. Muun muassa muutama isomman pistemäärän paikka joita ei osattu hyödyntää. Loppulukemat 4-13 ja finaalipeli jäi tällä kertaa pelaamatta. Harmittava takaisku sillä toisin kuin Suomessa täällä kaikki jäivät seuraamaan myös finaalipeliä eivätkä lähteneet kotiin omien pelien päättymisen jälkeen.

Finaalin jälkeen vielä suuret kiitokset seuran presidentille ja muutamat small talkit erinäisten pelaajien kanssa, joista osa oli tulossa seuraamaan MM-kisoihin jopa Suomen peilejä. Kamat kasaan ja takaisin hotelliin hoitamaan eriasteisia auringonpaisteen aiheuttamia vammoja. Ensimmäinen viikko paketissa ja varsin onnistunut sellainen. Paljon pelejä, harjoittelua ja tapa jolla tämä maa toimii niin sanalla sanoen olisimme voineet myös uida syvissä vesissä kaiken suhteen. Tästä iso kiitos kuskille Marcille joita löytyy ehkä yksi miljoonasta. Ehkä pyyteettömin kaveri jonka olen koskaan tavannut. Iso iso RESPECT!

Maanantai, toisen matkaviikon alku ja muutto seuraavaan hotelliin. Marc kävi noutamassa meidät puolen päivän aikaan ja liikennevirran mukana köröttelimme Ibis-hotellin pihaan. Matkustajakorttien sujuva täyttö, passeista kopiot resepsuuniin ja ovienkorttien odottelua. Kas kummaa, hotellihuonetta ei ollut maksettu ja itseasiassa sitä ei ollut olemassakaan. "Pienen" selvittelyn jälkeen lopputulos oli seuraava: hotelli oli vaihtunut ja muuta infoa asiasta ei sitten ollutkaan kuin uuden hotellin nimi. Takaisin tulikuumaan autoon ja vamos miellyttävä puolituntinen ruuhkassa kohti uutta majapaikkaa. Onneksemme kirjautuminen seuraavaan paikkaan meni mutkattomasti ja pulssikin ehti tasaantua.

Muutama tunti kirjautumisen jälkeen saimme lisää verta paikalle Antin ja Erpan muodossa. Vihdoin viimein viisikko kasassa, vain Enid Blytonin kuvailemat suklaakakut puuttuivat. Menneen viikon tapahtumien kertaus pojille, illallinen ja muutama kierros venttiä Nukkumatin kanssa.

Tiistai, aamiainen, pari paikallista taksisuharia omine liukuvine hintoineen ja dieselinkatkuisten katujen halki itse pääkallopaikalle. MM-areenalle emme päässeet sisään tutustumaan joten tyydyimme kiertämään hallia ympäri kuin joku jolle en tähän hätään keksi mitään vertausta, käyttäkää mielikuvitusta.

Kisahallin kupeesta löytyi kaksi rajattua asfaltin päälle tehtyä kenttää.  Paljon punaista savea joka oli kosteaa kuin (käyttäkää edelleen mielikuvitusta) sillä edellisen illan rankkasade ei ollut vielä ehtinyt kuivua alta pois. Otimme toki kuulat esiin ja treenipeli käyntiin. Kentän vieressä kävi suorituksia seuraamassa niin poliiseja, vartijoita, kuin järjestäjiä ja satunnaisia kulkijoita. Ja kävipä myös meitä moikkaamassa Madagaskarin maajoukkue. Pojat näyttivät kulkevan minibussilla jonka kyljessä komeili poikien omat kuvat. Omia naamojamme emme ole vielä huomanneet minkään kyljessä, tulossa ehkä painosta?

Heti Madagaskarin joukkueen vierailun jälkeen tulikin sitten harjoittelulle stoppi. Joku sulkaa hattuunsa kaipaava paikallinen järjestäjä päätti kieltää harjoittelumme. Pikaisen päättelemisen jälkeen tulimme lopputulokseen, että treeniemme näytöt olivat sen verran väkevät että meille laitettiin kapuloita rattaisiin ;-)

No tämän jälkeen satuimme kuitenkin törmäämään Mauritiuksen delegaation tuttuun jäseneen edellisen viikonlopun kilpailusta. Tämä ystävällinen herrasmies lähti saattamaan meitä keskustan klubille seuraamaan tiistain aamupäivän pientä trippelikisaa. Perikouvolalaiseen tapaan Jarkko osoitti kiitollisuutensa astumalla rempseästi lätäkköön ja sotkemalla mauritiuksen miehen vaatteet.

Näin jälkikäteen harmittaa, että ihan kaikki jos mikään info ei pohjoisen poikia saavuta. Tiistain trippeli olisi ollut mahtava tilaisuus laittaa omia taitoja puntariin ennen varsinaista koitosta. Mukana kisassa oli ainakin Thaimaan maajoukkue, muutama Madaagaskarin entinen MM-edustaja jne.  Kova on kuitenkin maassa petanquekulttuuri, tiistai aamu ja paikalla 46 trippelijoukkuetta plus satamäärin katsojia. Ehkäpä meilläkin vielä joskus, voittihan Lordikin Euroviisut.

Tässä kooste muutamasta viime päivästä, jatketaan taas kun tiedetään ja opitaan lisää. Viisaammiksi tuskin tulemme....

Jälkijoukot mestoilla

Lähdimme matkaan Erpan kanssa sunnuntai-iltana. Ensin oli edessä kolmen tunnin lento Istambuliin. Turkish Airlines toimi kuin junan vessa ja lento sujui mukavasti. Neljän tunnin odottelun jälkeen seuraavalle lennolle, joka etukäteen oli se raskain. Yhdeksän tuntia Mauritiukselle, tekninen tauko ja pari tuntia Madagaskariin.

Yölennolla toiveena oli jonkinlaiset yöunet, mutta koneen oltua täynnä ei nukkumisesta juuri mitään tullut, muutama tunti katkonaista unta. 

Perille päästyämme alkoi viisumishow. Koneessa jaetut laput, joissa oli aivan liian vähän tilaa vastauksille, täytettynä ensimmäiselle luukulle. Siitä leima ja seuraavalle luukulle maksamaan. Maksun jälkeen kolmannelle luukulle, jossa poliisi kävi vielä laput läpi. Jokaisella luukulla oli ainakin neljä duunaria, joten tuosta showsta päästiin aika nopeasti läpi. 

Viisumishown jälkeen alkoi muilutusshow :). Kenttä oli täynnä kenttätyöntekijännäköisiä avuliaita miehiä. Miehet toivat kärryt, nostivat kassit kärryihin ja veivät kärryt kohti tullia. Pojat olivat näistä varoittaneet, mutta olivat sen verran vakuuttavia, että yksi pääsi meidän kärryjä työntämään. Tullin lähellä olisi ollut maksun aika. Mies näytti kahdenkymmenen euron seteliä ja totesimme ettei makseta. Kaivoin pari euroa taskusta, jotta päästään äijästä eroon.

Tullissa Erppa joutui avaamaan laukkunsa. Lajin suosiosta täällä saatiin ensimmäinen vinkki. Virkailija näki liiton petankkipyyhkeet ja totesi "Aah, petanque", kassi kiinni ja menoksi :)

Kävimme pikaisesti vaihtamassa paikallista valuuttaa. Näitä innokkaita avustajia roikkui mukana kokoajan, mutta osasimme jo varautua ja nonouilla päästiin aina eteenpäin. Järjestäjä oli luvannut kyydin kentälä Ibis hotellille ja jäimme etsiskelemään kyytiä. Taksisuhareita pyöri kimpussa ja jokainen olisi mielellään meidät vienyt mukanaan. Lopulta löysimme Latvian ja Venäjän kanssa kisavirkailijoita, jotka puhuivat toki vain ranskaa. Siinä sitten selvisi, että hotellimme onkin muuttunut Louvre hotelliksi, joka sijaitsee lähempänä kisapaikkaa. Viimein paikalle saapui myös englantia puhuva organisaation edustaja, jonka kanssa hyppäsimme bussiin. Matkalaukut nakattiin bussin katolle ja bussi lähti kohti Antananarivon keskustaa. 

Matkalla saimme ensimmäisen kuvan siitä millaisesta paikasta on kysymys. Aapee jo aikaisemmin kirjoittelikin tuosta liikenteeestä ja kaaoksesta, joten ei siitä sen enempää. Muutaman kilometrin ajelun jälkeen oli kuitenkin helppo todeta, että on meillä asiat Suomessa oikeasti aika hyvin.

Parin tunnin bussimatkan jälkeen kohtasimme viimein joukkueen eturintaman hotellilla. Suihkut, sapuskat naamariin ja nukkumaan univelat pois.

Hotelli sijaitsee keskustan laitamilla lähempänä kisapaikkaa. Alue vaikuttaa paremmalta kuin täällä muuten keskimäärin, mutta ulos hotellista ei juuri tee mieli lähteä seikkailemaan. 

Tänään olisi tarkoitus löytyy treenipaikka ja käydä vakoilemassa kisapaikkaa. Pojat pelasivat klubilla sunnuntaina kansainvälisessä kutsuturnauksessa. Aapee laittaa tästä illemmalla lisää. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

- Antti

Mafana aho - kuumuuden keskipisteessä

Tiistaisen saapumisen jälkeen rutiinit ovat hiljalleen asettuneet uomiinsa. Aamiainen noin aamukahdeksan, jonka jälkeen siirtyminen aamutreeneihin hotellin viereen. Kesto reilun kahden tunnin luokkaa. Kuumuus ottaa veronsa ja tankkauksen merkitys on tullut kaikille selväksi.

Treenikenttä hotellin vieressä

Iltapäivän kuumin hetki puhdasta lepoa ja nesteytystä. Sen jälkeen ruokailu ja iltatreenit klubilla paikallisten kanssa. Lopuksi iltatoimet. Siinä pähkinänkuoressa ja sitten asiaan.  

Paikalliseen klubiin kuuluu reilu 40 henkeä mutta klubikentällä aktiivisia pelaajia on harvassa. Klubin  presidentin avustuksella olemme kuitenkin saaneet vastustajia iltaisin. Ensimmäinen maaottelu meni Napapiirin ketuille 2-0, joten seuraavana iltana tilalle astui astetta parempi nippu. Vastustajan ampuja oli eläkeikää lähestyvä hauska virtuoosi. Pituus maksimissaan 140cm. No, eipä siinä auttanut kuin todistaa omin silmin karoshowta ja kahden ensimmäisen pelin tappiota. Seuraavat kaksi saimme raavittua omaan pistepussiin. Tässä vaiheessa toki heittojen laatu ja edes harjoitusvastustajien saanti menee tulosten edelle. 


Tänään oli välipäivä pelien suhteen ja huomenna jatkuu. 
Vierailu apinoiden valtakuntaan meni leppoisissa merkeissä. 
25km suuntaansa vei hikiset ja todellakin hikiset kolme tuntia. Liikenne on todella kaoottinen. Autojen seassa liikkuvat niin jalankulkijat, vankkurit, vaahtosammuttimen kokoiset lapset kuin sekava kirjo erilaisia eläimiä. Tuo käsittämätön epäjärjestys tuntuu silti toimivan. Yhtään onnettomuutta ei silmiin ole käynyt.

Liikennevaloja ei ole tai korjaan on mutta vain viiden vuoden välein. Presidentinvaalien jälkeen ne aina tuhotaan protestiksi kuten paljon nuutakin. Ehkä paikallista logiikkaa työllistämisen suhteen uudelleenrakentamisen merkeissä. 





Valitettavasti raapustan kirjoitusta puhelimen avulla, joten pidempiä tarinoita ei näillä pääsiäissormilla taida syntyä. Lisää viikonlopun jälkeen, kunhan näppäimistö saapuu paikalle.

- Aapee

Apinat puussa

Eturyhmä mestoilla

Aapee, Jukka ja Jarkko pääsivät raskaiden lentojen jälkeen onnellisesti perille Madagaskariin ja ensimmäisen viikon majapaikkaan. Alla kuva hotellin ikkunasta.

Tänään edessä ensimmäiset treenit paikallisella petankkiklubilla. Aapee raportoinee tarkemmin, kunhan pääsee sopivasti netin äärelle. Alla vielä muutama kuva matkalta kentältä hotellille.

Ammunnan edustaja selvillä

Ammunnan SM -kilpailut pelattiin tänään Hämeenlinnassa. Puitteet oli hyvät ja ammuntapaikat selkeät. Lämmittelylle ei liikoja tilaa eikä aikaa ollut, joten aika kylmiltään tuohon suoritukseen piti lähteä.

Meidän joukkueella oli lisäpanoksena MM -ammunnan edustuspaikka. Joukkueesta kilpailuun osallistuivat minä, Jukka ja Jarkko. Minun ammunta-ajaksi oli arvotto 10:45, mutta tiedossa oli, että aika voi muuttua ja paikalla piti olla 30 minuuttia aikaisemmin. Saavuinkin paikalle noin puoli tuntia ennen, mutta yhden poisjäännin takia sain kuulla, että ammunta onkin jo vartin päästä. Siitä sitten lämmittelemään kolmen muun pelaajan kanssa ja pienen lämmittelyn jälkeen olikin jo oma vuoroni. Tyhjän kuulan ammunnasta kolme poistoa eli 9 pistettä. Siitä piti olla periaatteessa ihan hyvä jatkaa, mutta heitot ei nyt mitenkään superhyviltä tuntuneet. Snadin takaa nollat ja tilanne huononi reilusti. Välikuulasta neljä pojoa ja takakuulasta kuusi. Ennen snadia siis 19 pinnaa kasassa ja arvelin, että kaksi snadin poistoa riittää jatkopaikkaan. Toisesta paikasta sain snadin pihalle, mutta se jäi ainoaksi ja pisteiksi 24. Tulos ja heitot oli pettymys. Rajaksi muodostui lopulta 27 pistettä eli pienestä jäi lopulta kiinni vaikka ei hyvin mennytkään.

Vähän ajan päästä oli Jukan vuoro ja menin avustajaksi, koska ajattelin voittaa avustajan paikan MM -kisoihin. Jukalla alku oli vaikeaa, mutta loppua kohti heitto parani. Tulokseksi jäi 23, joka oli selkeä pettymys.

Jukan jälkeen vuoroon Jarkko, joka tiesi, että todennäköisesti meidän tulokset eivät riitä jatkoon, joten 25 pinnaa riittäisi edustuspaikkaan. Jatkoin avustajan hommissa Jarkon kanssa. Jarkko nakutti vakuuttavasti ensimmäisestä paikasta 12 pistettä ja jatkoi tasaisen varmasti loppuun asti. Tuloksena 31 pistettä, jatkopaikka ja MM -edustus. Onnea Jarkko!

Jarkko kohtasi seuraavaksi pääsystä neljän joukkoon Thomas Foussierin. Thomas oli tällä kertaa parempi, joten mitalit jäivät tässä lajissa meidän joukkueelta haaveeksi.

Eturintaman lähtö retkelle lähenee vinhaa vauhtia. Reilun viikon päästä nousee kone kohti Turkkia ja siitä Madagaskariin. Bon voyage! Minä ja joukkueenjohtaja Erppa lähdemme matkaan noin viikon perässä. Eturintama bloggailee mahdollisuuksien mukaan ensimmäisen  viikon kokemuksista, säästä, torakoista ja mitä näitä nyt oli. Palataan ja vielä kerran onnittelut Jarkolle!

Laukussa leipää ja piimää vaan...

MM-ryhmämme etujoukon (Aapee, Jarkko, Jukka) lähtölaskenta vähenee kuin Houstonissa. 21.11 raketti kohti mainetta ja tuntematonta starttaa. Miljoonat ihmiset ympäri maapalloa tulevat seuraamaan henkeään pidätellen ja popcornit paukkuen joukkomme edesottamuksia. Tai niin ainakin elokuvissa kävisi. Valitettavasti lajimme mediaseksikkyys ei täällä napapiirin kylmän viiman kirpaisevassa otteessa samaa luokkaa ole kuin monessa muussa paikassa. Eipä hätiä, tulemme silti liputtamaan ja edustamaan pienen valtiomme värejä parhaamme mukaan.

Kisapaikkana siis Madagaskar, järkyttävän kokoinen saari Afrikan itärannikon kupeessa jonne lentomatka takamusta hivelevät 20 tuntia pysähdyksineen. Äkkiseltään voisi luulla kisamatkalle lähdön olevan suhteellisen helppo suoritus, mutta niinhän se ei todellakaan ole.. 

Rokotteita jos jonkinlaista, maitohappobakteereja, ripulilääkettä, majoitukset, universaali adapteri varmuuden varalta. Useita varavirtalähteitä, uusien kuulien hankintaa, pelikengät, shortsit jne. Eikä siinä vielä kaikki, ennen kaikkea kontaktien luomista.

Monen mutkan kautta saimme selville paikallisen petanqueklubin yhteystiedot. Varovaista tiedustelua, kommunikointiongelmia ja ehkäpä muutama kulttuuriero. Asiat eivät ehkä pallon tuolla puolen järjesty kuten kotona. Nyt vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä paketin pitäisi kuitenkin olla suurinpiirtein selvillä. 

Äärettömän vastaanottavaisesti meidät on kutsuttu harjoittelemaan paikallisten pelaajien kanssa heidän omalle klubilleen. Lennosta palautuminen vienee aikansa mutta jos takaiskuja ei ilmene ehdimme harjoittelemaan hyvissä olosuhteissa noin viikon verran. Seura lyhenteeltään CIA, jonka paikallisvastustaja ei käsittääkseni ole FBI, vaikuttaa olevan enemmän kuin hyvä tilaisuus mitata missä mennään. Club d'Ivato Aéroport seuralla on naisten sekä junioreiden MM-kisoissa menestyneitä pelaajia joukossaan, enkä usko miestenkään tason olevan huonoimmasta päästä.

Viemme seuran junioripelaajille muutamia kuulasettejä hyvän tahdon eleenä ja vastavuoroisesti meille on järjestetty tarpeen mukaan auto ja kuljettaja käyttöön. Kuljettajamme on jonkin tason jalannostaja, ainakin muutaman kerran on Madagaskarin ja Oseanian mestaruus tullut napsittua brasilialaisen jujutsun parista. Oletettavasti yhden miehen MadaGyver kattaa siis myös turvallisuuspalvelut. Kielitaitoakin häneltä löytyy joten voimme laittaa takaisin hyllyyn pölyttyneen lukion ranskankielen kirjan, kiitos siitä. 

Tässä vaiheessa voimme vain laittaa kädet ristiin ja toivoa, että herra Vatsatauti kiertää meidät kaukaa. Alustava viikko-ohjelma sisältää kuitenkin sekä aamu -ja iltatreenit joten kakkakepposiin ei olisi suuremmin varaa aikaa laittaa. Toisen viikon alussa seuraamme liittyvät Lehtosen Antti ja puheenjohtajamme Jari Eronen. Sen jälkeen ei olekaan kuin muutama päivä ja kisat alkakoot. Aika näyttää millaiset mahdollisuudet tiedottamiseen pelien suhteen on mutta pysykää kanavalla. 

T:Aapee